keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tunteita ja tuoksuja


Tuoksut palauttavat mieleen muistoja ja herättävät monenlaisia tunteita. Kyllä..


Navetta
Sanos MUUta! (Viikki kesä 2014)

Lapsuuden kesät hujahtivat nopeasti ohi Santaskylän mummulassa, lehmien ja kissojen kanssa. Mummulan navetassa ei koskaan haissut pahalta. Navetan ja lehmien tuoksu vie yhä aamulypsylle ja lehmien ensimmäiseen talven jälkeiseen ryntäykseen laitumelle, häntä pystyssä. Vastasyntyneen vasikan sormen imemiseen. Lypsämiseen, joka sujui Eini-tädiltä niin paljon sujuvammin. Se tuoksu merkitsi kesää, iloa ja vapautta. Navetassa ei haissut, mutta sikalassa kyllä haisi. Ja haisee minusta edelleen.

Raid

Viime vuonna kuivamuonakaapissa oli riisihäröjä, ja tuli kiire hävittää vihulaiset. Eikun ostamaan ja suihkuttamaan Raidia. Nuuhkaisin ainetta. Voiko tämä oikeasti olla Raid? Ei, ei tämä ole Raid, tämäkin on yksi lapsuuden mummulakesien tuoksu. Ei se haise pahalta. Se ei haise pahalta sillä sen avulla pääsee lämpimiin kesiin ja kirmailuun pitkin mummulan laitumia. Silakoiden ostamiseen kissoille – markalla kalakauppiaalta.

Aah! (Haltiala, kesä 2014)
Öiseen usvaan heinäpellon yllä, mikä sai pyöräilemään lujempaa naapurista mummulaan, kun oltiin katsottu telkusta vampyyriohjelmaa. Raidilla hävitettiin navetasta kärpäsiä. Ei se ole Raidin syy, että se jonkun mielestä haisee pahalta.

Elizabeth Ardenin Red Door

Olin parinkympin molemmin puolin useana kesänä töissä Huittisten Lihapoikien einestehtaassa. Siellä työskenteli eräs daami, joka tuoksui tietyltä hajusteelta. Vaikutuin daamista niin, että halusin ehdottomasti hankkia oman hajuveden – en tietenkään samaa mitä hän käytti. Oma tuoksuni oli Elizabeth Ardenin Red Door. 

Ruokahalussani ei tuolloinkaan ollut mitään vikaa, ja minulla oli päivittäin eväänä kasa voileipiä. Leivät herättivät kollegoissa hilpeyttä. Kun ilmestyin kesän alussa tehtaalle, tokaisivat he leivät nähtyään, että ”se on näköjään Heidi tullut taas töihin”. 

Muutaman viikon päästä leivät eivät enää maistuneet leivältä. Ne maistuivat Elizabeth Ardenin Red Doorilta. Sen jälkeen en pystynyt käyttämään hajuvettä ja se jäi kaapin perukoille. Missä hyvänsä tuoksuu Red Door, tuo se mieleen einestehtaan. Valkoisen työtakin ja myssyn. Työkaverit ronskeine juttuineen. Suvisalaatin, sienisalaatin, rosollin. Lihapyörykät ja pihvit. Kaalikääryleet. Ja ne eväsleivät.

[Tekstin kuvituksena lehmiä, tietenkin.]

maanantai 13. lokakuuta 2014

Henkilöhaastattelu: Näyttelijä Atso Akkanen


Monipuolisuudella maailmankartalle

© Virpi Velin

Mistä kiinnostuksesi näyttelemiseen sai alkunsa?

Kiinnostus on seurannut mukana koko ajan, tavalla tai toisella. Ala-asteella olin mukana koulunäytelmissä – kirjoitimme ja esitimme myös omia tarinoita. Lukion jälkeen olin dumppaamassa koko juttua. Kävin Kallion ilmaisutaidon lukion, ja siellä tuli jollain tavalla yliannostus näyttelemiseen ja esilläoloon, mutta se fiilis meni ohi.

Missä olet opiskellut?

Näyttelijän peruskoulutuksen olen saanut Commedia School:ssa, Kööpenhaminassa vuosina 2010-2012. Tätä ennen olen opiskellut tanssia sekä erilaisia kehonhoitomenetelmiä. Viime aikoina olen perehtynyt Michael Chekhov -tekniikkaan, elokuussa 2014 olin kaksi viikkoa Venäjällä kyseisen tekniikan intensiivikurssilla. Helmikuussa 2013 olin Berliinissä filmijuhlien aikaan viiden päivän pitching-kurssilla. Siellä paneuduttiin vuorovaikutuksen tärkeyteen ja oltiin mm. haastateltavina kameran edessä. Myös markkinoinnin ja nettisivujen tärkeyttä painotettin. Kurssin jälkeen tein omat sivut: http://atsoakkanen.com. Facebookissa minut löytää: https://www.facebook.com/AtsoAkkanenActor.

Millaista on kontaktien hankkiminen Suomessa kun ei ole opiskellut täällä?

Se ei ole ihan yksinkertaista. Töitä sen eteen pitää tehdä. Ulkomailla on monimuotoisempaa, siellä järjestettävistä auditioneista ilmoitetaan netissä aivan toiseen malliin kuin Suomessa. Suomessa opiskelleet luovat laajan kontaktitaustan jo opiskeluaikana. Toisaalta minulla on paljon kontakteja eri puolilla maailmaa. Syksyllä 2013 lähestyin suomalaisia tuotantoyhtiöitä meilitse, ehkä sitä kautta pääsin esimerkiksi Mielensäpahoittaja-elokuvaan. Aktiivisuus ja oma-aloitteellisuus on tärkeää.

Sinulla on toinenkin ammatti. Miten tulit lähteneeksi opiskelemaan kotitaloustiedettä?

Lukion jälkeen minusta tuntui, että tarvitsen vakaata, teoreettista & käytännöllistä tietoa elämästä. Kotitaloustieteen opiskelu oli juuri sitä. En myöskään ehkä uskaltanut heittäytyä kokonaan taiteilijajuttuun. Kotitalousopettaja on nk. ”oikea ammatti”, josta tarvittaessa saa perustulon. Ja itse asiassa kaikesta tähän aiheeseen liittyvästä tietotaidosta minulle on valtavasti apua myös näyttelijäntöissä. Tasapainon löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Mutta toisaalta mielenvireys pysyy yllä kun on kiinnostunut monista eri asioista. 

Missä haluaisit erityisesti kehittää itseäsi?

Esiintymisen ja teatterin alalla kirjo on laaja. Kannattaisi ehkä keskittyä yhteen juttuun, mutta se olisi tylsää. Yksi vahvuuksistani on fyysinen teatteri, jota opiskelin Tanskassa. Siellä opiskelin mm. Commedia dell’artea, buffoonia, tarinankerrontaa ja klovneriaa, joita lajeina tunnetaan Suomessa vielä melko vähän. 

Haluaisin löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi tehdä erilaisia juttuja. Oman itsensä markkinointi ja samanhenkisten ihmisten löytäminen on siis yksi kehittymisen paikka. 

Mihin keskityt tällä hetkellä?

Nyt työn alla on omien suunnitelmien kehittämistä ja eteenpäin viemistä. Koko ajan on myös erilaisia tuotantoja joko alkamassa tai työn alla. Vuoden 2016 tammi-helmikuussa on tarkoitus lähteä Mumbaihin kuvaamaan kuukaudeksi dokkaria suomalaisista miehistä, joita kiinnostaa Intia. Yksi pitkään mietinnässä ollut ajatus on muuttaa Karkkilassa sijaitseva vanha navetta teatteriravintolaksi. 

Oman aikataulun laatiminen ei ole helppoa, eri asia olisi olla mukana jossain tuotantotiimissä. Luovan työn tekijät tarvitsevat mielestäni vertaistukea ja tsemppaamista. Omista projekteista ja niiden edistymisestä kertominen voimaannuttaa. Yksin puurtamisen rinnalla olisi todella hyvä jakaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Siinä voisi löytyä ehkä jotain aivan uutta. Rahoitusjuttujenkin miettiminen ryhmässä olisi helpompaa.

Mikä saa sinut jatkamaan yrittämistä?

Työskentelin lukuvuoden 2013-2014 kotitalousopettajana yläasteella. Eräänä päivänä tuntui, ettei näyttelemisestä kerta kaikkiaan tule yhtään mitään. Sitten tapahtui ratkaiseva käänne: Sain kesken tunnin tekstarin: “Sinut on valittu Mielensäpahoittaja-elokuvaan, pääsetkö tulemaan?” 

Huonoja hetkiä kyllä tulee, ja hetkeksi niihin menee mukaan. Enää en kuitenkaan päästä itseäni sellaisiin alhoihin, joihin kompastuin kymmenen vuotta sitten. Ikäville ajatuksille pitää tehdä täyskäännös – naama mutrulla ei pääse eteenpäin. 

Positiivisten asioiden syöttäminen omaan mieleen pätee tähän sekä moneen muuhunkin asiaan. Voisin kirjoittaa ylös kaikkia näitä juttuja, joita olen tehnyt, ja joissa ollut mukana. Niiden lukeminen toisi positiivista energiaa. Ehkä jonain päivänä saan sen aikaan… 

Olen oppinut pitämään itsestäni huolta: perusasiat, kuten terveellinen ravinto on tärkeää. Lisäksi päivittäiset hengitysharjoitukset, jooga ja meditaatio auttavat. Ajattelen positiivisesti: jos jonnekin ei pääse, jossain muualla avautuu ovia. Ja kaikesta oppii. 

Missä näet itsesi 5-10 vuoden päästä? Päärooli jossain?

Haluan tehdä elokuvia ja näytelmiä. No nyt se on sanottu! Miksi pitäisi laittaa pää pensaaseen ja ajatella, että anteeksi kun haluan tätä. 

Päärooli, miksipä ei. Mutta meneekö se niin, että sitten kun saa pääroolin, sitten sitä on onnellinen. Onni ei saisi olla kiinni näistä jutuista. 

Kansainvälinen urakaan ei ole mahdoton ajatus. Saksan Potsdamissa (Berliinin naapurissa) osallistuin Taiteiden yö -tyyliseen varietee-kabaree-workshop:iin. Venäjällä meillä oli kurssin päätyttyä esitys. Lisäksi olen esiintynyt Tanskassa, Kanadassa ja Burkina Fasossa. Joten johan minulla on se, kansainvälinen ura ☺.

Minulle todettiin Venäjällä, että vahvuuteni näyttelijänä olisi hulluus. Miten sitä sitten pystyy ilmentämään, on eri asia. No, onhan minulla yksi hahmo, joka liippaa läheltä: sellainen hölmö Henderssonin pappa. Pappa Hendersson on tähän mennessä seikkaillut lähinnä vain Karkkilan torilla. Olisiko siinä toteamuksessa mahdollisesti jotain perää?