sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Sen ehkä tiedän, ehkä en


Kiitos haasteesta Paskassakahlaajalle, palaan asiaan mahdollisimman pian!

Osallistuin viikonloppuna kirjoittajakurssille. Yhtenä tehtävänä oli valita runon tai romaanin viimeinen virke ja käyttää sitä oman tekstin alkuna.

Valitsin viimeisen virkkeen Matti Rossin runosta Ovella, vuodelta 1991: "Saat kaiken mitä en tiedä". Runo sisältyy Rossin Tuli ja tanssi -teokseen. 

Ja lopputulos, yleisön pyynnöistä huolimatta ;).

Saat kaiken mitä en tiedä. Saat ikiomaksesi sen epätietoisuuden, 
sen joka valtaa sieluni ja ruumiini sinä päivänä kun olet kokonaan poissa, 
kosketuksen ulottumattomissa, ja minä jatkan, yksin. 

Läpikuultava verho liehua lepattaa kevättuulessa, 
ja pelkään sen päivän tulevan liian pian. 

Saat epätietoisuuteni siitä, kuinka kauan kestää siihen hetkeen, 
kun elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta. 
Tiedän, että se hetki vielä tulee, 
mutta en todellakaan tiedä meneekö siihen viikkoja, kuukausia vai vuosia. 
Ennen sitä hetkeä en tarvitse mitään muuta kuin unen - 
siellä en tunne ikävää, kaipausta, viiltävää surua. 

Sen minä sinulle annan, koska tiedän pääseväni sinusta joten kuten yli, 
vaikken haluakaan, sitten kun et enää ole täällä. 
Sitten joskus saapuu häivähdys, ripaus iloa. 
Sen ehkä tiedän, ehkä en.