torstai 9. huhtikuuta 2015

Stand up -koomikko Mebe

Koomikoilta ei tule feikkinauruja


© Niko Karppinen

“Mebe on Suomeen lapsena muuttanut kurdi, sulava herrasmies, joka sanoo suoraan mitä ajattelee. Eddie Murphyn karisma ja Boratin kulmakarvat ovat yhdistelmä, joka saa katsomot hytkymään naurusta. Hauskalla tavalla rehellinen Mebe on pohjimmiltaan leppoinen nallekarhu, mutta vitsit purevat kuin piripäiset ahmat.”


Miten kiinnostuit stand upista?

Seurasin teini-ikäisenä Conan O´Brienia, Simpsoneita ja Mad TV:tä. Ne ovat mielestäni mahtavia tv-sarjoja. Conan O´Brien on loistava talk show -isäntä, fanitan ja seuraan häntä yhä. Jokaisen Conan O´Brien -jakson lopussa ohjelman vieras esitti viiden minuutin stand up -setin. Se oli ensimmäinen kokemukseni stand upista, ja jäi vahvasti mieleen. YouTuben myötä näin stand upia yhä enemmän ja enemmän.

Milloin uskaltauduit lavalle ensimmäisen kerran?

Järjestin 2011 isot kurdijuhlat, ja kun ne päättyivät, minulla oli tylsää, ja mietin mitä tekisin seuraavaksi. Sitten keksin, että nyt on aivan pakko kokeilla stand upia ja aloin kirjoittaa juttuja suomeksi. Kävin pari kertaa open mic -klubilla katsomassa muita koomikoita. Siellä sanottiin, että jos haluat tulla kokeilemaan, ota vain rohkeasti yhteyttä.

Kirjoitin lisää juttuja ja harjoittelin, ja otin yhteyttä Ali Jahangiriin On the Rocksissa. Sain Rocksista noin viisi minuuttia esiintymisaikaa, menin lavalle ja boom! Ensimmäinen keikka sujui hyvin. Nauhoitin keikan ja julkaisin videon netissä, ja se sai hyvät arvostelut.

Kauanko treenasit ennen ensimmäistä esitystä?

Muutamien viikkojen ajan. Harjoittelin peilin edessä, ja nauhoitin omaa esiintymistäni. Halusin simuloida esiintymistilannetta.

Minkälaisia ohjeita annoit itsellesi nähtyäsi omaa esiintymistäsi?

Keskityin puhenopeuteen. Alkuaikoina, kun hermostuin lavalla, aloin puhua todella nopeasti ja unohdin totaalisesti juttujen rytmityksen. Joskus kävi niin, että kun huomasin puhuvani nopeasti, en voinut hidastaa, koska olin niin älyttömän hermostunut. Kokemuksen ja kertyneen itseluottamuksen ansiosta puhun nykyään rauhallisemmin. Olen iloinen, että olen kehittynyt enkä muista milloin olisin viimeksi alkanut hermoilun takia puhua nopeammin.

Paneuduin myös omaan tapaani puhua; että puhetyylini ei olisi liian esiintyjämäinen. Haluan esiintyessäni puhua normaalisti – samalla tavalla kuin lavan ulkopuolellakin.

Minkälaisia esikuvia sinulla on?

Suosikkikoomikoitani ovat Omid Djalili (UK), Bill Burr (USA) ja Louis
C. K. (USA). Lahjakkaita ja erittäin hauskoja tyyppejä. Kun Bill Burr vieraili Suomessa vuonna 2013, nauroin hänen keikallaan niin paljon, että kurkkuni tuli kipeäksi.

Miten olet päässyt kiinni stand upin maailmaan?

Olen katsonut paljon komediaa ja käynyt stand up -keikoilla. Alilta, josta on tullut myös hyvä kaverini, olen saanut neuvoja, ja muutkin koomikot ovat auttaneet. On tapana, että koomikot antavat toisilleen palautetta open mic -klubien takahuoneissa. Siellä käydään juttuja läpi ja annetaan vinkkejä. Kun testataan omia juttuja, rehellinen palaute on tärkeää. Koomikoilta ei tule feikkinauruja. Kaikkein paras tapa saada selville toimiiko joku juttu vai ei, on testata se open mic -klubilla yleisön edessä.

Miten kuvailisit itseäsi stand up -koomikkona?

Kerron lyhyitä juttuja eli one-linereita, mutta myös vähän pidempiä, pieniä kaskuja. Sekoitan molempia sopivassa suhteessa. Muut koomikot sanoivat heti alussa, että minulla on jo vahvasti olemassa oma tyyli ja ääni.

© Mebe

Minkälaisista teemoista teet stand upia?

Kurdien tilanne on minulle tärkeä ja haluan puhua siitä enemmän. Sen lisäksi juttuja voi syntyä ihan mistä vain. Esimerkiksi kun jotain hassua tapahtuu bussipysäkillä. Myös työpaikkaan liittyviä sattumuksia päätyy lavalle.

Jotkut saattavat ajatella, että olen mamu-koomikko, ja että heitän juttuja vain siitä. Pakolaisjutut ja kurdijutut ovat minusta kaksi eri asiaa. Kurdijutuissa keskityn kurdien poliittiseen tilanteeseen Lähi-Idässä ja pakolaisjutut kertovat elämästä Suomessa. En halua, että minun taustani on komedian keskipisteenä enkä myöskään, että se määrittää minua koomikkona.

Tarkkailetko maailmaa nykyään eri tavalla?

Olen uteliaampi. Luen uutisia netistä ja kehitän juttuja niiden pohjalta. Kun jotain hauskaa tapahtuu tai joku sanoo jotain hassua, nappaan ne ja muokkaan omaan settiini sopivaksi.

Mitä teet jos yleisöstä huudellaan?

Kun aloin tehdä stand upia, ja jos joku yleisöstä huuteli, minulla meni hermot: ”Hei, sä pilaat mun rytmin. Kukaan ei ole maksanut siitä että pääsee kuuntelemaan sua.” Flippasin ja reagoin aggressiivisesti, mikä oli huono idea.

Nykyään jos joku keskeyttää minut, otan tilanteen hyvin rauhallisesti. Toistan mitä huutelija sanoi, niin että muutkin kuulevat. Se antaa aikaa miettiä omaa vastaustani. Sain tuon vinkin Jukka Lindströmiltä, joka juontaa Noin viikon uutisia, ja on yksi lempikoomikoistani. Mitä enemmän teen keikkoja, sitä rauhallisempi olen lavalla ja sitä enemmän minulle kertyy itseluottamusta.

Miten työstät materiaaliasi?

Koska käsialani on niin kaamea, näppäilen ideoita muistiin kännykkään. Kirjoitan juttuja nopealla syklillä ja testaan niitä useampaan otteeseen. Harjoittelen todella paljon ennen keikkaa. Jos jutut eivät toimi, jätän ne pois setistä – heitän materiaalia surutta pois. Yksi kehittymisen kohteeni on viedä hyvä, toimiva juttu vielä pidemmälle ja saada siihen pari punchlinea lisää.

Mikä stand upissa kiehtoo?

Yleisön saaminen nauramaan on haaste. Ohjaan ja rakennan oman esitykseni itse alusta lähtien. Kaiken lisäksi se on hauskaa.

Mikä stand upissa on parasta?

Se kun saa ihmiset nauramaan kerta toisensa jälkeen. Juttujen uppoaminen yleisöön isolla areenalla antaa aivan uskomattoman fiiliksen! Olen esiintynyt esimerkiksi Hämeenlinnan Verkatehtaalla, Jyväskylän Paviljongissa, Linnanmäen Peacock-teatterissa ja Apollossa. On mahtavaa esiintyä myös pienillä ja intiimeillä open mic -klubeilla. 

Mikä stand upissa on haastavinta?

Tällä hetkellä haastavinta on improvisaatio. Jos joku juttu ei toimi lavalla, voin pelastaa sen improamalla; keksimällä siihen jotain uutta. Saatan myös vaihtaa jutun vauhdissa toiseen. Jos jotain yllättävää tapahtuu, minun pitää reagoida siiden, mutta olla samalla hauska, eikä se ole kovin helppoa. Improan nykyään enemmän ja olen kehittynyt siinä.

Joskus käy niin, että kun improan niin huomaan että nopeasti heitetty juttu toimii valmiin, kirjoitetun jutun kanssa. Jos ne toimivat hyvin yhdessä, yhdistän ne tulevillakin keikoilla.

Teetkö muita töitä stand upin ohella?

Stand up on minulle sivutyö ja harrastus. Olen tehnyt töitä muun muassa palveluneuvojana ja teknisenä tukena. Lisäksi mietin oman yrityksen perustamista, mutta en ole vielä keksinyt riittävän hyvää ideaa.

Mistä löytää tietoa tulevista keikoistasi?

Minulla on nettisivu http://www.mebe.fi, jossa kerrotaan tulevat keikat. Sieltä löytyy myös videoklippejä. Facebookissa minut löytää täältä

Tarkoitukseni on markkinoida itseäni myös englanniksi ja tehdä laadukkaita keikkavideoita. Jatkossa pyrin tekemään stand up -videoiden lisäksi muutakin materiaalia, mahdollisesti sketsejä.

Miten nousevat stand up -kyvyt pääsevät mielestäsi esille?

Mielestäni valtavirtamedia keskittyy hieman liikaa tiettyihin konkarikoomikkoihin. Joistain lehdistä on tullut näiden koomikoiden Facebook-sivuja, joilla postataan juttuja yksinomaan heistä. Kunnioitan kokeneita ammattilaisia suuresti, ja esimerkiksi Ismo Leikola on yksi suosikeistani, mutta olen varma, että suomalaista yleisöä kiinnostaa nähdä myös uusia, lahjakkaita kykyjä. Ja heille soisi tilaisuuksia päästä esille, kansan tietoisuuteen.


Minkälaisia tavoitteita sinulla on stand upin suhteen?

© Niko Karppinen
Unelmatilanne olisi, että elättäisin itseni stand up -keikoilla. Haluaisin tehdä stand upia myös kurdiksi. Open mic -klubien kieli on suomi, joten minun pitää keksiä joku muu tapa testata kurdinkielisiä juttuja.

Mitä on luvassa seuraavaksi?

Avaan Espoon Stand up -klubin ravintola Bada Bingissä lauantaina 11.4.2015 klo 21. Illan pääesiintyjä on Robert Pettersson, Naurun tasapaino -kilpailun voittaja vuodelta 2013. Mukana on myös monta muuta mielenkiintoista ja loistavaa koomikkoa.

Osallistun Naurun tasapainon kolmanteen kauteen. Ohjelman kuvaukset alkavat huhtikuussa 2015 ja se tulee ulos saman vuoden syyskuussa. En elättele toiveita siitä, että ohjelma tekee minusta todella tunnetun koomikon, mutta osallistuminen on kuitenkin taas yksi askel eteenpäin urallani.






torstai 2. huhtikuuta 2015

Käsikirjoittaja Yasir Gaily

Käsikirjoittamisessa haastavinta on kirjoittaminen


© Santtu Luoto

Miten kiinnostuit kirjoittamisesta?

Helsingin kuvataidelukion äidinkielenopettaja Vuokko Raivion ansiosta. Opettaja oli sitä mieltä, että voisin olla hyvä kirjoittamaan, jos panostaisin siihen. Täysin hänen ansiostaan osallistuin kahteen kirjoituskilpailuun, joista toisen, Allianssin järjestämän rasismin vastaisen kilpailun voitin 1996. Se oli tosi merkittävä juttu, koska siitä lähtivät liikkeelle duunini tällä alalla. Minut kutsuttiin Radiomafialle haastatteluun ja Ylen tuottaja Pertti Ylikojola kysyi haluaisinko kirjoittaa viikottaista pakinaa Olga K:n vetämään Kämp-ohjelmaan. Tein sitä reilun vuoden ja se oli tosi kivaa. Ohjelmaan kirjoitti useita pakinoitsijoita, joista yksi oli Jyrki Lehtola. Hän oli tykännyt pakinoistani ja maininnut minut tv-tuottaja Antti ”Pizza” Pekkariselle. Sitä kautta päädyin tv-alalle.

Solahdit käsikirjoitusmaailmaan suhteellisen vaivattomasti?

Tuntuu usein siltä, että onnella on valtavan suuri merkitys sekä sillä, että sattuu törmäämään auttamishaluisiin ihmisiin. En olisi esimerkiksi osallistunut kirjoituskilpailuihin ilman kannustavaa äidikielenopettajaani. On todella vaikea ymmärtää miten hän on voinut huomata taipumusta siihen suuntaan. Olen tosi iloinen ja kiitollinen kun Radiomafian haastattelusta poiki tilaisuus pakinoiden kirjoittamiseen. Eikä päätymiseni tv-puolellekaan ollut oman aktiivisuuteni ansiota.

Millaista alaa olit itse miettinyt?

Taisin siihen aikaan olla kiinnostunut kirjallisuudesta ja taiteesta.  Suunnittelin varmaan pyrkiväni yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuustiedettä. Olin kiinnostunut myös kääntämisestä. Jollain tavalla olin siis kiinnostunut kirjoittamisesta mutta en ollut tehnyt asian eteen mitään.

Oletko opiskellut käsikirjoittamista?

En ole tainnut käydä edes lyhyitä kursseja. Kirjallisuustiedettä opiskelin jonkun verran ja se syvensi kiinnostustani kirjoittamista kohtaan. Kaikkein eniten olen oppinut tekemällä töitä lahjakkaiden ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa.

Oletko tehnyt kirjoittamisen saralla jotain muuta –  käsikirjoittamisen lisäksi?

Pääsin sisään englannin kääntämiseen ja tulkkaukseen Helsingin yliopistossa 1997. Eräs ystäväni perusti tuolloin käännöskirjallisutta julkaisevan kirjakustantamon. Huolimatta siitä, että olin käynyt laitoksella vain tutustumiskäynnillä, sanoin leikkimielisesti, että koska opiskelen kääntämistä niin voisin kääntää teille kirjoja. Niin sitten todella tapahtui ja käänsin kustantamolle yhteensä kolme kirjaa.

Ensimmäinen on amerikkalaisen toimittajan Gini Sikesin 8 ball chicks (suom. Vuosi tyttöjengien väkivaltaisessa maailmassa). Toinen kirja liittyy samaan aihepiiriin: Monster. Crips-jengiläisen muistelmat, joka on pitkään vankilassa istuneen jengiläisen omaelämäkerta. Kolmantena Vietnamiin ja Jenkkeihin sijoittunut Robert Stonen romaani Epäonnen soturit.

Missä vaiheessa ajattelit, että olet hyvä kirjoittamaan?

Aika monta vuotta meni niin, että välillä opiskelin ja välillä tein töitä ilman mitään selkeää suuntaa. Nykyinen käsikirjoitustyöputki ja selkeän identiteetin löytyminen käsikirjoittajana on tapahtunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Kirjoittamisen opiskelun kannalta älyttömän tärkeitä ovat olleet suomennostyöt. Kääntäminenhän on kirjoittamista, vaikkakin erilaista verrattuna siihen kun itse luo jotain tyhjästä. Se on ollut yksi merkittävimpiä tekijöitä siinä, että olen saanut varmuutta kirjoittamiseen.

Mitä jos lupaavalla käsikirjoittajalla olisi tukenaan mentori ”katsomassa perään”?

Kisälli-systeemi olisi monissa tapauksissa aivan mahtava. Käsikirjoittamiseen löytyy kyllä koulutusta, mutta olisi hyvä jos aloittelevilla käsikirjoittajilla olisi useammin mahdollisuus päästä jonkun taitavan ja kokeeen tyypin ohjaukseen. Se on erittäin hyvä tapa oppia. Nyt on paljolti onnesta kiinni kuka pääsee näyttämään kyntensä.

Jenkeissä aloittelevat käsikirjoittajat pyrkivät näytekäsikirjoituksilla sitcom-tekijätiimeihin. Jos he hoitavat työnsä hyvin, he voivat päästä hankkimaan lisäkokemusta. Ympärillä koko ajan rautaisia ammattilaisia. Arvostan korkeakoulutusta todella paljon mutta tuntuu, että olisi mahdotonta tulla koulusta ulos valmiina kirjoittajana, koska esimerkiksi hyväksi sitcom-käsikirjoittajaksi ei voi tulla ilman, että kirjoittaa sitcomeja.

Lupaava käsikirjoittaja ei välttämättä pysty panostamaan tekstiensä kehittelyyn, kun on pakko tulla jollain toimeen. Kannattaisi miettiä olisiko mahdollista kehittää systeemiä siihen suuntaan, että aloitteleva käsikirjoittaja voisi treenata osana jotakin kirjoitustiimiä ja saada siitä pienen rahallisen korvauksen. Monimutkainen juttu ja alalla jo olevien ammattilaisten kannalta pahimmillaan huono asia, mutta vähintään harkitsemisen arvoinen.

Mitä ohjelmia olet käsikirjoittanut?

Aloin kirjoittaa Thank God it’s Puopolo -radio-ohjelmaan sketsejä ja muuta samantyyppistä materiaalia vuonna 2007. Tein sitä pari vuotta ja kun se loppui, samalle ohjelmapaikalle tuli Radio Millennium, johon kirjoitin kolme vuotta. Samaan alkaan Millenniumin kanssa alkoivat hommat Uutisvuodon käsikirjoittajana. Uutisvuoto on pitkäaikaisin työpaikkani, olen ollut mukana kuusi vuotta. Sen ohella teen jatkuvasti jotain muuta, esimerkiksi Nenäpäivä-show-juontoja ja musaohjelmia. Suorana: Kortesmäki-ohjelmaa tehtiin yli 100 jaksoa – useita jaksoja viikossa.

Yksi myöhempien tekemisten kannalta merkittävä ohjelma 2000-luvun alussa oli Joonas Hytönen Show, jota teki aluksi Funny Films. Kirjoitin siihen alkumonologivitsejä ja myöhemmin osallistuin myös haastattelujen ideoimiseen.

Näiden lisäksi olen tietysti vuosien varrella ehtinyt olla mukana tekemässä monia muitakin ohjelmia.

Miten inspiroidut Uutisvuodosta vielä kuuden vuoden jälkeen?

Se on minulle hyvin rakas työ, jossa tuntuu aina siltä, että yritänpä tehdä vielä vähän paremmin, vielä vähän paremmin. Koska ohjelman muoto toistuu samankaltaisena niin sen sisällä asiat voi koko ajan pyrkiä tekemään vähän paremmin. Se on todella kivaa sekä palkitsevaa ja kehittävää. Toivon ohjelman jatkuvan pitkään.

Haluaisitko keskittyä tietyntyyppiseen kirjoittamiseen?

Monipuolisesta kirjoittamisesta on ollut minulle paljon iloa. Se ei ole ohje kenellekään muulle eli jos haluaa keskittyä yhteen juttuun, mikäs siinä. En näe siinä mitään väärää, jos löytyy halua ja resursseja. Mikäli haluaa kirjoittaa niin tärkeintä on, että kirjoittaa jotain.

Millainen on tapasi työskennellä?

Monet ihmiset pystyvät omaehtoisesti tekemään mielettömän hienoja asioita vuodessa – tai viidessä. Itselleni sopii hyvin viikon sykleissä menevä duuni. Deadlinet ovat todella tärkeitä. Kyse ei ole enää siitä mitä pystyn tekemään äärettömässä määrässä aikaa vaan mitä pystyn tekemään tietyssä timeframessä. On helpottavaa tietää, ettei ole loputtomien mahdollisuuksien suossa vaan on valittava joku linja ja on tehtävä parhaansa mukaan sekä niin, että se on ajoissa valmis.

Saatko palautetta teksteistäsi?

Olen tyyppi, joka kaipaa instant gratificationia. Kun kirjoitan jotain ja lähetän sen eteenpäin, saan usein palautetta noin tunnin sisään. Kaikissa kirjoitushommissa se ei mene niin. Kirjailijat saattavat tehdä kuukausitolkulla töitä ilman palautetta. Jotkut pystyvät tekemään niin erittäin menestyksekkäästi.

Käsikirjoittamista oppii vain tekemällä. On totta, ettei siihen tarvita kuin tietokone, mutta muilta ihmisiltä saatava palaute ja jonkinlainen ohjaus on äärimmäisen tärkeää. On hyvin vaikea kehittyä tyhjiössä kauhean hyväksi esimerkiksi tv-sarjojen käsikirjoittamisessa.

Miten pidät työtilanteen itsellesi sopivana?

Arvioin kokemuksen perusteella kuinka paljon mihinkin menee aikaa etten ota enempää mitä pystyn kunnolla tekemään. Ja pitämään työtilanteen sellaisena, että on riittävän monta rautaa tulessa. Alalla on hirveän tyypillistä, että duunit ovat sidottuja johonkin ohjelmaan, jolla on tietty elinkaari. Kun ohjelma loppuu niin loppuu myös duuni.

Voin tarvittaessa tehdä paljonkin töitä jonain tiettynä ajanjaksona. Monesti työajoilla ei minun kannaltani ole merkitystä. Sitä voi tehdä yhtä hyvin kolmelta iltapäivällä tai kolmelta yöllä.

Mikä käsikirjoittamisessa on parasta?

Jos saa luotua jotain sellaista joka tuntuu siltä, että täähän toimii ja saa sellaisen fiiliksen, että huh-huh, tulipa tehtyä jotain mistä joku saa jotain irti.

Mikä käsikirjoittamisessa on haastavinta?

Kirjoittaminen [naurua]. Se että pääsee flowhun. Äidinkielenopettajani sanoi, että pakko on paras muusa ja se pätee ainakin minun kohdallani erittäin hyvin. Uskon vahvasti siihen, että sopiva määrä stressiä on ihmiselle hyväksi. Minulla on usein erittäin hyvät fiilikset silloin kun on paljon duunia ja sellainen tilanne, ettei yksinkertaisesti ole aikaa miettiä mitään epäolennaisuuksia vaan on pakko keskittyä siihen mitä tekee. Silloin on mahdollista päästä tosi hyvään tilaan, jossa tekstiä syntyy. Ja sellaista tekstiä, josta jälkikäteen voi sanoa, että tämä on aika hyvä.

Mikä kirjoittamisessa kiehtoo?

Yksi tärkeimpiä asioita on koko ajan kehittyä kirjoittamisessa, päästä syventämään ja jossain määrin myös laajentamaan omaa osaamista. Tv-käsikirjoittamisessa on paljon enemmän opittavaa kun mitä tulen elinaikanani oppimaan. Tavoitteenani on pyrkiä lisäämään omaa osaamistani niin paljon kuin mahdollista. Jos olisi sellainen fiilis, että pysyy paikoillaan niin se ei todellakaan olisi hyvä juttu.

Millaisia esikuvia sinulla on? Käsikirjoittajia, ohjelmia ym.

Eräs erittäin inspiroiva henkilö on hyvä ystäväni Atte Järvinen, joka on omassa lajissaan Suomen paras käsikirjoittaja. Aten kanssa juttelemisesta on ollut älyttömän paljon iloa ja hyötyä. On voinut jutella esimerkiksi siitä mitä sitcomin kirjoittaminen on. Se on yksi alue, joka minua kiinnostaa tosi paljon.

Tina Fey on loistava tekijä, jonka duunit toimivat innoituksena. Hän on mm. 30 Rockin luoja sekä kirjoittaja ja näyttelee siinä myös. Frendit on ollut erittäin keskeinen ja on edelleen, katselen sitä tälläkin hetkellä. Kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin se on timanttia.

Simpsoneita olen vuosien varrella katsonut valtavan määrän, joitakin jaksoja jopa kymmenen kertaa. Parks and Recreation (Puisto-osasto) ja The Big Bang Theory (Rillit huurussa), jos ajattelee komediapuolta. Niitä on paljon, myös Ricky Gervaisin Office, Extras ja Life’s too short, kaikki todella hyviä. Draamapuolella loistavia sarjoja ovat Boardwalk Empire ja The Wire.

Vaikea sanoa missä määrin tv-sarjat vaikuttavat omaan kirjoitustyöhön. Sitcomit varmasti, muut toimivat ainakin innoituksena.

Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos sitcomin kirjoittaminen kiinnostaa?

Se muistuttaa monilla tavoin talon rakentamista: jos ei ole mitään käsitystä siitä miten se tehdään, se on todella vaikeaa. Tiettyjä sääntöjä on hyödyllistä tietää, ja kun ne hallitsee niin voi rikkoa vaikka niitä kaikkia. Päteviä havaintoja vaikka siitä minkäkaltaisia hahmojen täytyy olla, saa esimerkiksi The Eight Characters of Comedy -kirjasta.

Käännöshommissa oppi muun muassa, että kirjassa on noin puoli miljoonaa merkkiä. Kun yksi juttu pitää muuttaa niin se koskee aika montaa muutakin kohtaa samassa kirjassa. Kirjan läpikäymiseen menee todella pitkä aika, kun taas sitcom-jakson käsikirjoituksen pystyy lukemaan päivässä vaikka kymmenen kertaa.

Milloin saamme nähdä kirjoittamaasi sitcomia?

Aion jossain vaiheessa kehitellä eteenpäin omia juttuja. Olen työstänyt paria sitcomia hyvän ystäväni Sami Hantulan kanssa. Ensimmäinen oli Ylen tilaustyö, johon kirjoitimme kolme valmista jaksoa ja toisen ideoimme Ylen komediakäsikirjoituskilpailuun. Toistaiseksi mitään ei ole päätynyt tuotantoon asti. En kuitenkaan kadu hetkeäkään aikaa, jonka olen käyttänyt niiden kehittämiseen ja kirjoittamiseen. Tulen todellakin tekemään sitä myös jatkossa.

Mitä käsikirjoitusrintamalla on luvassa seuraavaksi?

David Hasselhoff Show, joka alkaa Subilla 2.4.2015. Ohjelma on jo tehty Ruotsissa ja tulee nyt Suomeen. Kyseessä on hyvin viihteellinen talkshow ja Davidin oma formaatti. Pääsääntöisesti David juttelee suomalaisjulkkisten kanssa. Lisäksi luvassa on sketsimäisiä, huumoripitoisia inserttejä. Olen myös mukana käsikirjoittamassa Noin viikon uutiset -ajankohtaissatiiria, joka tulee torstaisin TV2:lta.