torstai 23. tammikuuta 2014

Pastaaks tässä


Tuorepastantekoharjoitukset jatkuivat Tagliatellellä, henkselit paukkuen. Homman piti olla tosi helppoa, koska olimme aloittaneet mielestämme vaikeimmasta päästä eli raviolilla. Jauhot ja munat monitoimikoneeseen, valmis taikina jääkaappiin joksikin aikaa ja menoksi. Just joo.

Pasta säkä.

Pidimme aikalisän ja pähkäilimme. Taikinassa oli todennäköisesti liian vähän jauhoja jo alun alkaen. Taikinasta pienempiä paloja, ronskisti enemmän jauhoja ja koneenkäyttäjälle ripeämpi tahti. Johan alkoi lyyti kirjoittaa. 

Ja hymyilytti.

Pastakirjoituksista (!) huolimatta en ole tekemässä tästä ruokablogia. Syystä että ruuanlaittoni on yllätyksellistä. Joskus yllätys on se, että ruokaa ei tule. Tällä kertaa sitä tuli - en ollut ollenkaan pastana. Okei okei, nyt riittää!

Nälkä?






torstai 16. tammikuuta 2014

Uhkapelivoittajan on helppo hymyillä


Ollaan mietitty raveissa käymistä melkein kaksi vuotta. Viimein lätinä loppui ja siirryttiin puheesta tekoihin. Niin kuin monessa muussakin asiassa, lähdin tässäkin kohti tuntematonta ilman minkäänlaista tutustumista aiheeseen eli täysin pehva edellä puuhun. Mennäänkäymäänkatotaanehkämyöstototaan.

Jotta tapahtumien seuraamiseen tulisi jännitystä, pelattiin Totoa – se osoittautui loistojutuksi :). Panokseksi asetettiin viisi euroa per lähtö. Ekassa lähdössä laitettiin rahat numerolle 10, Over Going. Sen kerroin näytti hyvältä, mutta katin kontit, se tuli vasta kuudenneksi. By the way Veikkaus, suomalainen ei muuten voita aina.

Tokassa lähdössä satsattiin täysin randomilla numero neloseen, Large Point. JA SE VOITTI! Voitto oli 6,5 euroa kertoimella 2,3! Peittoaahan tämä yhden euron Vikinglottovoiton vuodelta 2013, todellakin! Mieli teki tanssia voitontanssia, mutta säästin sen jättipottia varten. Voittokantaan päässeenä seuraavan lähdön voittorahat kiiluivat silmissä ja pakkohan sitä oli veikata vielä kerran. Kaksariveikkauksemme hepat 8 ja 9 eli Jetstream ja Asante juoksivat hienosti kakkoseksi ja kolmoseksi, mutta kärkisija meni hevoselle numero neljä, All In. Kolmannen lähdön voitto meni hiuksenhienosti sivu suun. Lähtöjä oli kaiken kaikkiaan kymmenen.

Katsojia Vermossa oli vain pari kourallista, johtuiko pakkasesta, mene ja tiedä. Käteistä kannattaa varata mukaan, sisäänpääsy maksoi 4 euroa henkilöltä. Pelaamiseenkin tarvitaan käteistä, toisessa kerroksessa on pankki (=ihminen päätelaitteen kanssa), josta voi nostaa rahaa. Kesällä uudestaan, silloin pelaan totoa todennäköisesti yhtä tietämättömänä kuin nytkin, mutta tunnelma on toivottavasti tiiviimpi. Ainakin ulkona tarkenee paremmin.


                       
Pärstän oikealla puolella, silmän vieressä, hevonen.

                                      

maanantai 6. tammikuuta 2014

Pastakone, otto yksi


Eilen testasimme parasta joululahjaamme, pastakonetta. Kunnianhimo, sula tietämättömyys ja himo kyseistä pastalajia kohtaan johdatti meidät kokeilemaan raviolia, tarkemmin sanottuna munakoisoraviolia. Ravioli ei ole välttämättä se millä märkäkorvapastantekijän kannattaa aloittaa, mutta mitäpä tuosta. Taikinan sekoittamisen jätimme suosiolla monitoimikoneelle. Ehkä jonain päivänä kokeilemme tehdä sen käsin, mutta tällä kertaa vaikeuskerroin oli muutenkin jo tarpeeksi iso. 

Vihdoin tapahtui se, mitä olin odottanut pitkään: pastakoneen veivaaminen. Se oli suurin piirtein sellaista kuin olin kuvitellutkin, mutta jauhoa piti lisätä melkein joka veivauskerran jälkeen. Jos taikinassa ei ole riittävästi jauhoa, se tarttuu hanakasti koneeseen ja levystä tulee röpelöinen. Ravioleissa haasteena on saada taikinan kansiosasta samankokoinen pohjan kanssa. Saatte ihan itse päätellä onnistuiko se vai ei… 

Leivonta-alustassa oli liian vähän jauhoa, joten ensimmäiset täytetyt pikku möhkylät piti repiä väkivalloin irti. Ja mitäpä muuta siitä seurasi kuin reikiä. Paikkasimme reikäkohdat milläs muulla kuin taikinalla, joten ensimmäinen satsi oli suhteellisen taikinapainotteinen. Niiden kutsuminen ravioleiksi olisi loukkaus normiravioleja kohtaan, koska ulkoasultaan ne muistuttivat enemmän Shar pei -koiran ryppyistä ihoa. Toinen satsi oli onneksi lähempänä totuutta, ja täyte ainakin oli toimiva, se on pakko sanoa. Seuraavaksi pastalistalla on tagliatelle, jonka valmistus pitäisi ravioli-kokemuksen jälkeen sujua vaikka silmät sidottuna.