maanantai 6. tammikuuta 2014

Pastakone, otto yksi


Eilen testasimme parasta joululahjaamme, pastakonetta. Kunnianhimo, sula tietämättömyys ja himo kyseistä pastalajia kohtaan johdatti meidät kokeilemaan raviolia, tarkemmin sanottuna munakoisoraviolia. Ravioli ei ole välttämättä se millä märkäkorvapastantekijän kannattaa aloittaa, mutta mitäpä tuosta. Taikinan sekoittamisen jätimme suosiolla monitoimikoneelle. Ehkä jonain päivänä kokeilemme tehdä sen käsin, mutta tällä kertaa vaikeuskerroin oli muutenkin jo tarpeeksi iso. 

Vihdoin tapahtui se, mitä olin odottanut pitkään: pastakoneen veivaaminen. Se oli suurin piirtein sellaista kuin olin kuvitellutkin, mutta jauhoa piti lisätä melkein joka veivauskerran jälkeen. Jos taikinassa ei ole riittävästi jauhoa, se tarttuu hanakasti koneeseen ja levystä tulee röpelöinen. Ravioleissa haasteena on saada taikinan kansiosasta samankokoinen pohjan kanssa. Saatte ihan itse päätellä onnistuiko se vai ei… 

Leivonta-alustassa oli liian vähän jauhoa, joten ensimmäiset täytetyt pikku möhkylät piti repiä väkivalloin irti. Ja mitäpä muuta siitä seurasi kuin reikiä. Paikkasimme reikäkohdat milläs muulla kuin taikinalla, joten ensimmäinen satsi oli suhteellisen taikinapainotteinen. Niiden kutsuminen ravioleiksi olisi loukkaus normiravioleja kohtaan, koska ulkoasultaan ne muistuttivat enemmän Shar pei -koiran ryppyistä ihoa. Toinen satsi oli onneksi lähempänä totuutta, ja täyte ainakin oli toimiva, se on pakko sanoa. Seuraavaksi pastalistalla on tagliatelle, jonka valmistus pitäisi ravioli-kokemuksen jälkeen sujua vaikka silmät sidottuna. 






Ei kommentteja: