keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tunteita ja tuoksuja


Tuoksut palauttavat mieleen muistoja ja herättävät monenlaisia tunteita. Kyllä..


Navetta
Sanos MUUta! (Viikki kesä 2014)

Lapsuuden kesät hujahtivat nopeasti ohi Santaskylän mummulassa, lehmien ja kissojen kanssa. Mummulan navetassa ei koskaan haissut pahalta. Navetan ja lehmien tuoksu vie yhä aamulypsylle ja lehmien ensimmäiseen talven jälkeiseen ryntäykseen laitumelle, häntä pystyssä. Vastasyntyneen vasikan sormen imemiseen. Lypsämiseen, joka sujui Eini-tädiltä niin paljon sujuvammin. Se tuoksu merkitsi kesää, iloa ja vapautta. Navetassa ei haissut, mutta sikalassa kyllä haisi. Ja haisee minusta edelleen.

Raid

Viime vuonna kuivamuonakaapissa oli riisihäröjä, ja tuli kiire hävittää vihulaiset. Eikun ostamaan ja suihkuttamaan Raidia. Nuuhkaisin ainetta. Voiko tämä oikeasti olla Raid? Ei, ei tämä ole Raid, tämäkin on yksi lapsuuden mummulakesien tuoksu. Ei se haise pahalta. Se ei haise pahalta sillä sen avulla pääsee lämpimiin kesiin ja kirmailuun pitkin mummulan laitumia. Silakoiden ostamiseen kissoille – markalla kalakauppiaalta.

Aah! (Haltiala, kesä 2014)
Öiseen usvaan heinäpellon yllä, mikä sai pyöräilemään lujempaa naapurista mummulaan, kun oltiin katsottu telkusta vampyyriohjelmaa. Raidilla hävitettiin navetasta kärpäsiä. Ei se ole Raidin syy, että se jonkun mielestä haisee pahalta.

Elizabeth Ardenin Red Door

Olin parinkympin molemmin puolin useana kesänä töissä Huittisten Lihapoikien einestehtaassa. Siellä työskenteli eräs daami, joka tuoksui tietyltä hajusteelta. Vaikutuin daamista niin, että halusin ehdottomasti hankkia oman hajuveden – en tietenkään samaa mitä hän käytti. Oma tuoksuni oli Elizabeth Ardenin Red Door. 

Ruokahalussani ei tuolloinkaan ollut mitään vikaa, ja minulla oli päivittäin eväänä kasa voileipiä. Leivät herättivät kollegoissa hilpeyttä. Kun ilmestyin kesän alussa tehtaalle, tokaisivat he leivät nähtyään, että ”se on näköjään Heidi tullut taas töihin”. 

Muutaman viikon päästä leivät eivät enää maistuneet leivältä. Ne maistuivat Elizabeth Ardenin Red Doorilta. Sen jälkeen en pystynyt käyttämään hajuvettä ja se jäi kaapin perukoille. Missä hyvänsä tuoksuu Red Door, tuo se mieleen einestehtaan. Valkoisen työtakin ja myssyn. Työkaverit ronskeine juttuineen. Suvisalaatin, sienisalaatin, rosollin. Lihapyörykät ja pihvit. Kaalikääryleet. Ja ne eväsleivät.

[Tekstin kuvituksena lehmiä, tietenkin.]

Ei kommentteja: