perjantai 5. lokakuuta 2012

Pää kolmantena jalkana


Miten menee? Kiirettä pitää, sanoo moni ja huokaa. Eläkkeellä sitä vasta kiire on, sanovat. En varmaan koskaan pääse kokeilemaan, sitä ikäluokkaa nääs. Mihin sitä sitten on kiire, haluaisin kysyä. Ennenaikaiseen hautaan, vastaa joku. Jokaisella, joka haluaa olla jotain, pitää olla kiire, sanoo toinen. Kolmannella kuulemma on kiire, ei ehdi vastailla.

Minulla on aina unessa kiire, pelkään paniikissa myöhästyväni joka helvatan paikasta. Se ahdistaa suunnattomasti, ja jos olen unessa melkein alasti, kuten monesti olen, tuska on käsittämätön. Kun vihdoin hiestä märkänä tajuan kaiken olleen unta, helpotuksen tunne on valtaisa. Enää ei ole kiire – tai siis eihän sitä oikeasti ollutkaan.

Täysin subjektiivisesti ja epätieteellisesti havainnoimani kiirebarometrin mukaan työpaikoilla vastaanotettujen sähköpostien mukaan asioilla on aina kiire. Kuitenkin syvempi asian tarkastelu osoittaa, että kiireellä on usempia alalajeja. Asialla on hoppu, mikäli viestin subject-kentässä lukee ’kiire’. Sillä on enemmän hoppu, jos sana on kirjoitettu useamman kuin kerran (kiire kiire). Hätä alkaa olla kädessä, jos on käytetty kapitaaleja sekä huutomerkkejä (KIIRE KIIRE!!!). Mikäli viestiin on vielä lisätty punainen nuoli, homma olisi pitänyt hoitaa jo. 

Ei kommentteja: