Julkisen talouden kestävyysvajeen näkymät positiiviset (Pakina)

Kestävyysvajeen yhdeksi helpottamiskeinoksi on ehdotettu eläkeiän nostoa. Eläkeiän nosto ei kuitenkaan yksistään riitä ratkaisemaan yhteiskuntamme tämän vuosituhannen suurinta haastetta, joten on kehitettävä myös täysin uudentyyppisiä käytäntöjä. 

Työnantajajärjestöjen ehdotus ja sen haasteet

Eläkeikää tulisi työnantajajärjestöjen ehdotuksen mukaan nostaa maltillisen, 1,5-2 vuoden sijaan huomattavasti enemmän. Järjestöjen viimeisin ehdotus on nostaa eläkeikä 90 vuoteen, mistä aiheutuu, että sitä ei tarvitse tiettyjen vuosien välein tarkistaa vaan resurssit voidaan keskittää sinne missä niitä tarvitaan eli muihin, helpommin selvitettäviin ongelmiin.

Oletetaan, että eläkeikä alkaa 90-vuotiaana. Samaan aikaan eliniän odote on naisilla n. 83,4 vuotta ja miehillä n. 77,5 vuotta. Tästä saattaa syntyä isohko haaste. Eläkeikää nostettaessa on otettava huomioon, että on hyvin mahdollista, että maamme kansalaiset eivät elä ikuisesti vaan että he eläkkeelle pääsyä odottaessaan heittävät henkensä. Osa luonnollisista syistä, jotkut sairauden takia ja toiset oman käden kautta.

Ratkaisun avaimet

Yksi hyvin varteenotettava tapa muuttaa tätä elämää ikävästi lyhentävää seikkaa, jota kuolemaksikin kutsutaan on eliniänodotteen ruuvaaminen ylöspäin. Aluksi eliniänodotetta nostetaan maltillisesti, n. 3-5 vuodella. Pidemmän aikavälin suunnitelmiin on sisällytettävä paljon isompia lukuja. Työnantajaliitot eivät pidä sadankaan vuoden eliniän odotetta mitenkään mahdottomana.

Työnantajaliitot eivät ole neuvotteluissaan päässeet yksimielisyyteen siitä, koskeeko sadan vuoden eliniänodote molempia sukupuolia vai myönnetäänkö jommallakummalle sukupuolelle korkeampi eliniänodote. Tästä odotetaan aiheellisesti muodostuvan neuvottelujen vaikeimpia kysymyksiä.

Raskausajan muuttamisen hyödyt

Toinen erittäin potentiaalinen elinaikaa pidentävä seikka on raskausajan kokonaispituuden lyhentäminen. Se on nykyisellään kohtuuttoman pitkä, yhdeksän kuukautta. Raskausaikaa voisi lyhentää puoleen, mutta ottaen huomioon lyhyidenkin, elinaikaa pidentävien jaksojen yhteenlasketun vaikutuksen, suositeltavinta olisi lyhtentää raskautta kolmasosaan eli kolmeen kuukauteen. Toimenpiteellä saadaan kuusi kuukautta pidempi elämä.

Raskausajan kokonaispituuden lyhentämisen myötä sikiöt pääsisivät työelämään kiinni heti syntymän jälkeen. Sikiöiden nopean työllistymisen ansiosta voisimme lopettaa keskustelun opiskeluaikojen lyhentämisestä, jopa unohtaa opiskelun kokonaan sekä poistaa sen suomen kielestä. Muutos raskausajan kokonaispituuteen toisi kaksinkertaisen hyödyn, ja vaikuttaisi myös osaltaan kestävyysvajeeseen todella positiivisella tavalla. Omfg!

Blogihaaste

Sain blogihaasteen – jo ajat sitten – minulle täysin tuntemattomalta bloggarilta, Paskassakahlaajalta. Tässä vihdoin viimein vastaus haasteeseen.

Haasteen sisältö on seuraava:

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Yksitoista asiaa minusta:

1. Kirjoittaminen tuottaa minulle sekä nautintoa että ahdistusta. 
2. Inhoan silittämistä. Ostan sellaista, mitä ei tarvitse silittää.
3. Olin pikkutyttönä ihastunut Jussi Jurkkaan ja Georg Dolivoon.
4. Vietin opiskeluaikana kesän vapaaehtoistöissä kibbutsilla. Paloin kunnolla auringossa, ja palatessani olin ruskeampi kuin koskaan – sitä ennen ja sen jälkeen.
5. Haluaisin oppia soittamaan huuliharppua. Kaisaniemen Musiikki-Fazerilta olivat viime viikolla C-harput loppu, mutta ovat tilanneet lisää.
6. Osaan lypsää käsin sekä koneella, ja olen ylpeä taidostani!
7. En koskaan kyllästy avokadoon.
8. Lähtisin vaikka heti uudestaan New Yorkiin, jossa käväisin vuonna 2012. Loman lopussa iski hirmumyrsky Sandy.
9. Olen aikamoinen vilukissa, ja jos tiedän mistä löydän villasukat, kaikki on hyvin.
10. Vieraiden kielten osaamisen ylläpitäminen sekä uusien kielten oppiminen on jäänyt retuperälle, mikä harmittaa. Mutta ehkä tässä vielä...
11. Haluan elää niin, etten viimeisinä hetkinäni ajattelisi eläneeni väärin.

Paskassakahlaajan kysymykset:

1. Lintu vai kala? Lintu. Vesi ei ole minun elementtini. 
2. Jos olisit eläin, mikä eläin? Jaa-a. Sanotaan vaikka lehmä. Olen lehmityttö, lapsuuden kesät vietin pienellä maatilalla Kankaanpään Santaskylässä.
3. Mitä teet kymmen vuoden kuluttua? Värjään harmaita hiuksiani, ja kirjoitan siitä, että värjään harmaita hiuksiani.
4. Kun sauna on lämmin, mittari näyttää? Noin 80 astetta.  Ja löylyn pitää olla kosteaa, ei kuumaa. 
5. Kahvi vai tee? Ei kumpikaan, juon kuumia juomia todella harvoin. 
6. Mustana vai maidolla? Jos satun juomaan edellisiä, käytän paljon maitoa.
7. Istut aseman wc:ssä paperi on loppu, mitä teet? Suusta livahtaa kirosana. En ole niitä ihmisiä, jotka varustautuvat omalla paperilla, joten toimitan asian ja vaihdan sellaiseen, josta löytyy paperia. Tai jos pystyn pidättämään, siirryn kiireesti toiseen.
8. Lempivärisi? Niitä on monta, vaihtuvat fiiliksen mukaan. Sisustuksessa rauhalliset, vaatteissa värikkäämmät.
9. Kuka oli USA:n presidentti George Bushin jälkeen? :) George H. W. Bushin jälkeen Bill Clinton, George W. Bushin jälkeen Barack Obama.
10. Kun ottaa päähän, mitä teet ensimmäiseksi? En ainakaan syö, se on varma. Taitaa olla niin, että useimmiten jään vellomaan tunteeseen – sen sijaan parasta olisi tehdä jotain, jotta se menisi ohi.
11. Miksi vastasit näihin kysymyksiin? En voinut jättää vastaamattakaan, kun Paskassakahlaaja oli nämä varta vasten laatinut :).

Omat kysymykseni:

1. Mikä saa sinut iloiseksi?
2. Mistä sait sysäyksen blogin pitämiseen?
3. Minkälaista tv-sarjaa (jota ei ole vielä olemassa) katsoisit mielelläsi?
4. Jos olisit jossain muussa ammatissa kuin nyt, mitä tekisit?
5. Mitä blogeja seuraat?
6. Mikä inspiroi sinua? 
7. Mitkä ovat mielestäsi kautta aikojen parhaita sitcomeja / komediaohjelmia?
8. Mikä on mukavuusaluettasi?
9. Mikä on epämukavuusaluettasi?
10. Mitkä ovat lempiravintoloitasi/kahviloitasi?
11. Minkä kysymyksen haluaisit itseltäsi kysyttävän?

Jään miettimään haastettavia blogeja.

Sillä välin bloggarit, jotka lukevat tämän, ja joita kiinnostaa ottaa haaste vastaan, siitä vain, olkaa hyvä!

Kaikki lukijat voivat myös halutessaan vastata tänne blogiin :).

Sen ehkä tiedän, ehkä en

Kiitos haasteesta Paskassakahlaajalle, palaan asiaan mahdollisimman pian!

Osallistuin viikonloppuna kirjoittajakurssille. Yhtenä tehtävänä oli valita runon tai romaanin viimeinen virke ja käyttää sitä oman tekstin alkuna.

Valitsin viimeisen virkkeen Matti Rossin runosta Ovella, vuodelta 1991: "Saat kaiken mitä en tiedä". Runo sisältyy Rossin Tuli ja tanssi -teokseen. 

Ja lopputulos, yleisön pyynnöistä huolimatta ;).

Saat kaiken mitä en tiedä. Saat ikiomaksesi sen epätietoisuuden, 
sen joka valtaa sieluni ja ruumiini sinä päivänä kun olet kokonaan poissa, 
kosketuksen ulottumattomissa, ja minä jatkan, yksin. 

Läpikuultava verho liehua lepattaa kevättuulessa, 
ja pelkään sen päivän tulevan liian pian. 

Saat epätietoisuuteni siitä, kuinka kauan kestää siihen hetkeen, 
kun elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta. 
Tiedän, että se hetki vielä tulee, 
mutta en todellakaan tiedä meneekö siihen viikkoja, kuukausia vai vuosia. 
Ennen sitä hetkeä en tarvitse mitään muuta kuin unen - 
siellä en tunne ikävää, kaipausta, viiltävää surua. 

Sen minä sinulle annan, koska tiedän pääseväni sinusta joten kuten yli, 
vaikken haluakaan, sitten kun et enää ole täällä. 
Sitten joskus saapuu häivähdys, ripaus iloa. 
Sen ehkä tiedän, ehkä en.

Wannabe-lyyrikko

Opiskeluaikana, joskus 1990-luvulla, olin vaihdossa Uppsalassa. Jostain syystä sain päähäni, että haluan kirjoittaa runoja. Lainasin runokirjoja ja istuin soluyksiössäni tyhjän paperin ääressä odottaen inspiraatiota, jota ei koskaan tullut. Tähän päivään mennessä en ole keksinyt mistä innostus, joka alkoi yhtä nopeasti kuin loppui, juonsi juurensa. Riviäkään (muistaakseni) ei syntynyt. Runokirjatkin palautin melkein lukemattomina. 

Asetin runoriman aivan liian korkealle. Halusin kirjoittaa hyvän tekstin, heti. Siitä olen täysin varma, koska rima nousee saavuttamattomiin nykyäänkin, oli kyseessä melkeinpä mikä tahansa asia. Kukapa muu sitä onkaan itselle kaikkein armottomin kriitikko, kuin ihminen itse.

Melkein parikymmentä vuotta olen antanut asian olla, mutta nyt sitä voisi – ehkä –  yrittää uudestaan. Rima pysyy tällä kertaa todella alhaalla, kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa. Ei paineita. No tässähän niitä kerääntyy…

Olen aina halunnut kokeilla laululyriikkaa. Lisään vaikeuskerrointa niin, että rajaan tehtävänannoksi kappaleen sanoittamisen. Enää puuttuu biisi, jonka sanoitan uudestaan suomeksi. Ideoita? 

Lennä lennä!

PS. Alla esimerkki lyyrisistä taidoistani. Tästä saat osviittaa lopputuloksen ”laadusta” .

Kevät.

Ihmisten silmissä tuikkii toivo.

Muistan etäisesti tunteen.

Tulisipa pian syksy.

Pastaaks tässä

Tuorepastantekoharjoitukset jatkuivat Tagliatellellä, henkselit paukkuen. Homman piti olla tosi helppoa, koska olimme aloittaneet mielestämme vaikeimmasta päästä eli raviolilla. Jauhot ja munat monitoimikoneeseen, valmis taikina jääkaappiin joksikin aikaa ja menoksi. Just joo.

Pasta säkä.

Pidimme aikalisän ja pähkäilimme. Taikinassa oli todennäköisesti liian vähän jauhoja jo alun alkaen. Taikinasta pienempiä paloja, ronskisti enemmän jauhoja ja koneenkäyttäjälle ripeämpi tahti. Johan alkoi lyyti kirjoittaa. 

Ja hymyilytti.

Pastakirjoituksista (!) huolimatta en ole tekemässä tästä ruokablogia. Syystä että ruuanlaittoni on yllätyksellistä. Joskus yllätys on se, että ruokaa ei tule. Tällä kertaa sitä tuli - en ollut ollenkaan pastana. Okei okei, nyt riittää!

Nälkä?

Uhkapelivoittajan on helppo hymyillä

Ollaan mietitty raveissa käymistä melkein kaksi vuotta. Viimein lätinä loppui ja siirryttiin puheesta tekoihin. Niin kuin monessa muussakin asiassa, lähdin tässäkin kohti tuntematonta ilman minkäänlaista tutustumista aiheeseen eli täysin pehva edellä puuhun. Mennäänkäymäänkatotaanehkämyöstototaan.

Jotta tapahtumien seuraamiseen tulisi jännitystä, pelattiin Totoa – se osoittautui loistojutuksi :). Panokseksi asetettiin viisi euroa per lähtö. Ekassa lähdössä laitettiin rahat numerolle 10, Over Going. Sen kerroin näytti hyvältä, mutta katin kontit, se tuli vasta kuudenneksi. By the way Veikkaus, suomalainen ei muuten voita aina.

Tokassa lähdössä satsattiin täysin randomilla numero neloseen, Large Point. JA SE VOITTI! Voitto oli 6,5 euroa kertoimella 2,3! Peittoaahan tämä yhden euron Vikinglottovoiton vuodelta 2013, todellakin! Mieli teki tanssia voitontanssia, mutta säästin sen jättipottia varten. Voittokantaan päässeenä seuraavan lähdön voittorahat kiiluivat silmissä ja pakkohan sitä oli veikata vielä kerran. Kaksariveikkauksemme hepat 8 ja 9 eli Jetstream ja Asante juoksivat hienosti kakkoseksi ja kolmoseksi, mutta kärkisija meni hevoselle numero neljä, All In. Kolmannen lähdön voitto meni hiuksenhienosti sivu suun. Lähtöjä oli kaiken kaikkiaan kymmenen.

Katsojia Vermossa oli vain pari kourallista, johtuiko pakkasesta, mene ja tiedä. Käteistä kannattaa varata mukaan, sisäänpääsy maksoi 4 euroa henkilöltä. Pelaamiseenkin tarvitaan käteistä, toisessa kerroksessa on pankki (=ihminen päätelaitteen kanssa), josta voi nostaa rahaa. Kesällä uudestaan, silloin pelaan totoa todennäköisesti yhtä tietämättömänä kuin nytkin, mutta tunnelma on toivottavasti tiiviimpi. Ainakin ulkona tarkenee paremmin.

                       

Pärstän oikealla puolella, silmän vieressä, hevonen.

                                      

Pastakone, otto yksi

Eilen testasimme parasta joululahjaamme, pastakonetta. Kunnianhimo, sula tietämättömyys ja himo kyseistä pastalajia kohtaan johdatti meidät kokeilemaan raviolia, tarkemmin sanottuna munakoisoraviolia. Ravioli ei ole välttämättä se millä märkäkorvapastantekijän kannattaa aloittaa, mutta mitäpä tuosta. Taikinan sekoittamisen jätimme suosiolla monitoimikoneelle. Ehkä jonain päivänä kokeilemme tehdä sen käsin, mutta tällä kertaa vaikeuskerroin oli muutenkin jo tarpeeksi iso. 

Vihdoin tapahtui se, mitä olin odottanut pitkään: pastakoneen veivaaminen. Se oli suurin piirtein sellaista kuin olin kuvitellutkin, mutta jauhoa piti lisätä melkein joka veivauskerran jälkeen. Jos taikinassa ei ole riittävästi jauhoa, se tarttuu hanakasti koneeseen ja levystä tulee röpelöinen. Ravioleissa haasteena on saada taikinan kansiosasta samankokoinen pohjan kanssa. Saatte ihan itse päätellä onnistuiko se vai ei… 

Leivonta-alustassa oli liian vähän jauhoa, joten ensimmäiset täytetyt pikku möhkylät piti repiä väkivalloin irti. Ja mitäpä muuta siitä seurasi kuin reikiä. Paikkasimme reikäkohdat milläs muulla kuin taikinalla, joten ensimmäinen satsi oli suhteellisen taikinapainotteinen. Niiden kutsuminen ravioleiksi olisi loukkaus normiravioleja kohtaan, koska ulkoasultaan ne muistuttivat enemmän Shar pei -koiran ryppyistä ihoa. Toinen satsi oli onneksi lähempänä totuutta, ja täyte ainakin oli toimiva, se on pakko sanoa. Seuraavaksi pastalistalla on tagliatelle, jonka valmistus pitäisi ravioli-kokemuksen jälkeen sujua vaikka silmät sidottuna.