Sen ehkä tiedän, ehkä en

Kiitos haasteesta Paskassakahlaajalle, palaan asiaan mahdollisimman pian!

Osallistuin viikonloppuna kirjoittajakurssille. Yhtenä tehtävänä oli valita runon tai romaanin viimeinen virke ja käyttää sitä oman tekstin alkuna.

Valitsin viimeisen virkkeen Matti Rossin runosta Ovella, vuodelta 1991: "Saat kaiken mitä en tiedä". Runo sisältyy Rossin Tuli ja tanssi -teokseen. 

Ja lopputulos, yleisön pyynnöistä huolimatta ;).

Saat kaiken mitä en tiedä. Saat ikiomaksesi sen epätietoisuuden, 
sen joka valtaa sieluni ja ruumiini sinä päivänä kun olet kokonaan poissa, 
kosketuksen ulottumattomissa, ja minä jatkan, yksin. 

Läpikuultava verho liehua lepattaa kevättuulessa, 
ja pelkään sen päivän tulevan liian pian. 

Saat epätietoisuuteni siitä, kuinka kauan kestää siihen hetkeen, 
kun elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta. 
Tiedän, että se hetki vielä tulee, 
mutta en todellakaan tiedä meneekö siihen viikkoja, kuukausia vai vuosia. 
Ennen sitä hetkeä en tarvitse mitään muuta kuin unen - 
siellä en tunne ikävää, kaipausta, viiltävää surua. 

Sen minä sinulle annan, koska tiedän pääseväni sinusta joten kuten yli, 
vaikken haluakaan, sitten kun et enää ole täällä. 
Sitten joskus saapuu häivähdys, ripaus iloa. 
Sen ehkä tiedän, ehkä en.

Wannabe-lyyrikko

Opiskeluaikana, joskus 1990-luvulla, olin vaihdossa Uppsalassa. Jostain syystä sain päähäni, että haluan kirjoittaa runoja. Lainasin runokirjoja ja istuin soluyksiössäni tyhjän paperin ääressä odottaen inspiraatiota, jota ei koskaan tullut. Tähän päivään mennessä en ole keksinyt mistä innostus, joka alkoi yhtä nopeasti kuin loppui, juonsi juurensa. Riviäkään (muistaakseni) ei syntynyt. Runokirjatkin palautin melkein lukemattomina. 

Asetin runoriman aivan liian korkealle. Halusin kirjoittaa hyvän tekstin, heti. Siitä olen täysin varma, koska rima nousee saavuttamattomiin nykyäänkin, oli kyseessä melkeinpä mikä tahansa asia. Kukapa muu sitä onkaan itselle kaikkein armottomin kriitikko, kuin ihminen itse.

Melkein parikymmentä vuotta olen antanut asian olla, mutta nyt sitä voisi – ehkä –  yrittää uudestaan. Rima pysyy tällä kertaa todella alhaalla, kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa. Ei paineita. No tässähän niitä kerääntyy…

Olen aina halunnut kokeilla laululyriikkaa. Lisään vaikeuskerrointa niin, että rajaan tehtävänannoksi kappaleen sanoittamisen. Enää puuttuu biisi, jonka sanoitan uudestaan suomeksi. Ideoita? 

Lennä lennä!

PS. Alla esimerkki lyyrisistä taidoistani. Tästä saat osviittaa lopputuloksen ”laadusta” .

Kevät.

Ihmisten silmissä tuikkii toivo.

Muistan etäisesti tunteen.

Tulisipa pian syksy.

Pastaaks tässä

Tuorepastantekoharjoitukset jatkuivat Tagliatellellä, henkselit paukkuen. Homman piti olla tosi helppoa, koska olimme aloittaneet mielestämme vaikeimmasta päästä eli raviolilla. Jauhot ja munat monitoimikoneeseen, valmis taikina jääkaappiin joksikin aikaa ja menoksi. Just joo.

Pasta säkä.

Pidimme aikalisän ja pähkäilimme. Taikinassa oli todennäköisesti liian vähän jauhoja jo alun alkaen. Taikinasta pienempiä paloja, ronskisti enemmän jauhoja ja koneenkäyttäjälle ripeämpi tahti. Johan alkoi lyyti kirjoittaa. 

Ja hymyilytti.

Pastakirjoituksista (!) huolimatta en ole tekemässä tästä ruokablogia. Syystä että ruuanlaittoni on yllätyksellistä. Joskus yllätys on se, että ruokaa ei tule. Tällä kertaa sitä tuli - en ollut ollenkaan pastana. Okei okei, nyt riittää!

Nälkä?

Uhkapelivoittajan on helppo hymyillä

Ollaan mietitty raveissa käymistä melkein kaksi vuotta. Viimein lätinä loppui ja siirryttiin puheesta tekoihin. Niin kuin monessa muussakin asiassa, lähdin tässäkin kohti tuntematonta ilman minkäänlaista tutustumista aiheeseen eli täysin pehva edellä puuhun. Mennäänkäymäänkatotaanehkämyöstototaan.

Jotta tapahtumien seuraamiseen tulisi jännitystä, pelattiin Totoa – se osoittautui loistojutuksi :). Panokseksi asetettiin viisi euroa per lähtö. Ekassa lähdössä laitettiin rahat numerolle 10, Over Going. Sen kerroin näytti hyvältä, mutta katin kontit, se tuli vasta kuudenneksi. By the way Veikkaus, suomalainen ei muuten voita aina.

Tokassa lähdössä satsattiin täysin randomilla numero neloseen, Large Point. JA SE VOITTI! Voitto oli 6,5 euroa kertoimella 2,3! Peittoaahan tämä yhden euron Vikinglottovoiton vuodelta 2013, todellakin! Mieli teki tanssia voitontanssia, mutta säästin sen jättipottia varten. Voittokantaan päässeenä seuraavan lähdön voittorahat kiiluivat silmissä ja pakkohan sitä oli veikata vielä kerran. Kaksariveikkauksemme hepat 8 ja 9 eli Jetstream ja Asante juoksivat hienosti kakkoseksi ja kolmoseksi, mutta kärkisija meni hevoselle numero neljä, All In. Kolmannen lähdön voitto meni hiuksenhienosti sivu suun. Lähtöjä oli kaiken kaikkiaan kymmenen.

Katsojia Vermossa oli vain pari kourallista, johtuiko pakkasesta, mene ja tiedä. Käteistä kannattaa varata mukaan, sisäänpääsy maksoi 4 euroa henkilöltä. Pelaamiseenkin tarvitaan käteistä, toisessa kerroksessa on pankki (=ihminen päätelaitteen kanssa), josta voi nostaa rahaa. Kesällä uudestaan, silloin pelaan totoa todennäköisesti yhtä tietämättömänä kuin nytkin, mutta tunnelma on toivottavasti tiiviimpi. Ainakin ulkona tarkenee paremmin.

                       

Pärstän oikealla puolella, silmän vieressä, hevonen.

                                      

Pastakone, otto yksi

Eilen testasimme parasta joululahjaamme, pastakonetta. Kunnianhimo, sula tietämättömyys ja himo kyseistä pastalajia kohtaan johdatti meidät kokeilemaan raviolia, tarkemmin sanottuna munakoisoraviolia. Ravioli ei ole välttämättä se millä märkäkorvapastantekijän kannattaa aloittaa, mutta mitäpä tuosta. Taikinan sekoittamisen jätimme suosiolla monitoimikoneelle. Ehkä jonain päivänä kokeilemme tehdä sen käsin, mutta tällä kertaa vaikeuskerroin oli muutenkin jo tarpeeksi iso. 

Vihdoin tapahtui se, mitä olin odottanut pitkään: pastakoneen veivaaminen. Se oli suurin piirtein sellaista kuin olin kuvitellutkin, mutta jauhoa piti lisätä melkein joka veivauskerran jälkeen. Jos taikinassa ei ole riittävästi jauhoa, se tarttuu hanakasti koneeseen ja levystä tulee röpelöinen. Ravioleissa haasteena on saada taikinan kansiosasta samankokoinen pohjan kanssa. Saatte ihan itse päätellä onnistuiko se vai ei… 

Leivonta-alustassa oli liian vähän jauhoa, joten ensimmäiset täytetyt pikku möhkylät piti repiä väkivalloin irti. Ja mitäpä muuta siitä seurasi kuin reikiä. Paikkasimme reikäkohdat milläs muulla kuin taikinalla, joten ensimmäinen satsi oli suhteellisen taikinapainotteinen. Niiden kutsuminen ravioleiksi olisi loukkaus normiravioleja kohtaan, koska ulkoasultaan ne muistuttivat enemmän Shar pei -koiran ryppyistä ihoa. Toinen satsi oli onneksi lähempänä totuutta, ja täyte ainakin oli toimiva, se on pakko sanoa. Seuraavaksi pastalistalla on tagliatelle, jonka valmistus pitäisi ravioli-kokemuksen jälkeen sujua vaikka silmät sidottuna. 

Rahat takaisin

INT. MATKATOIMISTO. AAMU.

Matkatoimistovirkailija näppäilee tietokonetta ja puhuu langattomaan mikkiin. Puhelu on loppumassa.

VIRKAILIJA
Oikein mukavaa matkaa teille. Juu hei hei!

Kuluu hetki, ja puhelin soi.

 ASIAKAS
         Liimatainen päivee. Haluun rahat takasi.

                 VIRKAILIJA
                 Mistä mahtaa olla kyse? 

                 ASIAKAS
                 Kierrettiin tuosa vaimon kansa Irlantia.

                 VIRKAILIJA
                 Aivan. 

ASIAKAS
Reisun aikana ei kertaakaa satanu. Siis tipan tippaa ei tullu vettä!

VIRKAILIJA
Kyllä kyllä. Mikä matkalla oikein meni pieleen?

ASIAKAS
Koko ajan ol’ aurinkoista. Justha mie sen sanoin.

VIRKAILIJA
Ja se on huono asia?

ASIAKAS
Esitteessä sanotaa, että Irlannissa sattaa ympäri vuojen. Ei sinne voi mitä vaan kirjoittaa, jos se ei piä paikkaansa.

VIRKAILIJA
Mutta...

ASIAKAS
Näin rehellissii ihmisii huijataa. Katteettomia lupauksia annetaa. Jos sanotaan, että paistaa, niin pittää paistaa. Ja jos sanotaan, että sattaa, niin sitten pittää sattaa kansa.

VIRKAILIJA
Ymmärrän kantanne.

ASIAKAS
Ethä sie ymmärrä. 

VIRKAILIJA
Siis mit....

ASIAKAS
Oot sielä niin ymmärtäväistä ja sanot että olpa kerta kaikkiaan harmillista ja voivoi ja me ei valitettavasti voija säälle mittää.

VIRKAILIJA
Sille me emme todellakaan mitään mahda.

ASIAKAS
Sie et sano mitä oikeasti halluisit. Sieki huijaat. Kyllä mie tiiän.

VIRKAILIJA
Mitä tarkoitatte?

ASIAKAS
Oikeasti sie halluut haukkua miut idiootiksi äijänkäppänäksi. 

VIRKAILIJA
Valitettavasti emme voi palauttaa teille matkan kokonaishintaa. Toivotaan että säät suosivat...tai että eivät suosi...tarkoitan että parempaa onnea ensi kerralla. Haluaisitteko varata uutta matkaa?

ASIAKAS
Älä lässytä vaan sano kerrankii mitä ajattelet. Kai siulla sentään mielipitteitä on?

VIRKAILIJA
Emme me voi... 

ASIAKAS
Kyllä sie voit.

VIRKALIJA
Puhutte aivan järjettömiä.

ASIAKAS 
No nii.

VIRKAILIJA
Ammattivalittaja.

ASIAKAS
Paremp.

VIRKAILIJA
Kuka valittaa, jos matkalla ei sadakaan? Sellainen on minulla langan toisessa päässä. Nyt on sitten paha mieli ja setä vaatii rahoja takaisin. Meni niin tai näin, aina on joku pielessä. Idiootti.

ASIAKAS
Tulihan se sieltä.

VIRKAILIJA
Pystyn vielä parempaan. Tuollaiset pitäisi...

ASIAKAS
Kuulkaapa, aion tehä valituksen.

VIRKAILIJA
Valituksen? Miksi?

ASIAKAS
Minnuu ei otettu vakavasti antamani palautteen suhteen. Lisäks matkatoimistovirkailija solvas minnuu törkeästi. Sellaista tarvitte sietää. Kuulemiin!

Huhuu, ällö litku?

Senkin biopussi, mikset ole vuotanut pitkään aikaan? Mikä sua vaivaa? Olen kiihkeästi odottanut tyhjennyskertaa, jolloin ämpärin pohjalla lilluu ällöä nestettä, kuin siivilöityä vatkulia. Silloin huokaan, päästän paheksuvan maiskautusäänen ja ajattelen, että tää on taas niin tätä. Niin tätä. 

Roskiksen tyhjentäminen menee melkein aina kikkailuksi. Liian tyhjänä vieminen on tyhmää ja liian täynnä vieminen tyhmää, paitsi paljon tyhmempää. Joo joo, vielä mahtuu. Mahtuu mahtuu. No saaketti, nyt se valuu! Oliko pakko odottaa näin kauan, häh, eikö millään voinut viedä aikaisemmin? Tajuutsä, että sen alle pitää laittaa lehti, ettei se valu muualle, ja se astia pitää pestä. Jajaja.

Jos elämä tuntuu liian seesteiseltä, lisää halutessasi mausteeksi hyppysellinen draamaa. Sitä voi repiä ihan mistä vain, vaikka valuvasta biopussista. Tai siitä, että se ei valu, jolloin homma luiskahtaa komediaksi. Kukin tyylillään.

Ämpäri pysyy puhtaana. Ei löllöä roskiksen pohjalla. Tää on taas niin tätä. Kaapissa on ruokaa, on viikonloppu, on kevät. Mistä tässä nyt voi ärsyyntyä? Haluan nostaa metelin ja keuhkota. Antakaa mulle herrajjumala ees jotain hermostumisen aihetta!