torstai 28. maaliskuuta 2013

Hullutko hölkkää?


Tänäänkö se taas on, kymmenen kilsan lenkkipäivä? Älä jaksa, kroppa huutaa, istutaan sohvalla, katsotaan telkkaria, juodaan viiniä. Vai kuka huutaa, minäkö? 

Treenaan puolimaratonille, kokopitkä matka jää tänä vuonna väliin. Pikkasen harmittaa, mutta penikkataudin takia harjoittelu ei todellakaan ole ollut sillä tasolla kuin maratonille pitäisi. Siinä ei kerta kaikkiaan olisi ollut mitään järkeä. Joku saattaa kysyä, onko juoksemisessa ylipäätään mitään järkeä. Saa kysyä, samaa mieltä olin vielä muutama vuosi sitten: hullut hölkkää. Tolkun hommasta löytää vasta kun itse aloittaa, eikä välttämättä vielä silloinkaan. Pikku hiljaa hyvä tulee. 

Jos haluat yrittää, mutta samalla pysyä juoksemisen vihaajana, koska eisiitämitäänkuitenkaantule, vedä vaikka kolmen kilsan lenkki niin täysillä kuin pystyt ja aloita tiukkaan ylämäkeen. Äläkä huoli, muitakin liikunnan ilon tappamiskeinoja varmasti löytyy.

Toissapäiväisen voimaharjoittelun jäljiltä ruumis on yhä väsynyt. Jos jotain olen oppinut, niin venyttely on aivan liian helppo jättää tekemättä. Erinäisiä kertoja olen unohtanut tai ”olen unohtanut”. Ihan miten vaan, lopputulos on sama. Eipä muuta voi todeta, kuin että tyhmästä päästä kärsii silloin melkein koko ruumis. Ja saa ne jalat muuten hyvin jumiin juoksemallakin, koska ”hei, mähän vaan juoksin, salitreeni on eri juttu”.

Ruuastakin voisi kirjoittaa, tosin kyllä mä mieluummin syön kuin kirjoitan siitä mitä syön. Ei ne ihan täyttä kukkua ole, ne ohjeet, joita liikuntaa harrastaville löytyy. Pari vuotta sitten aamuisilla cycling-tunneilla jaksaminen loppui kuin seinään. Syy oli hellyttävän yksinkertainen: melkein hiilihydraatiton ruokavalio eikä tietoakaan aamupalasta. Aivan.

Vaikka olenkin aika tunnollinen siinä mitä ja milloin syön, tänä iltana juon viiniä. Istun sohvalla ja katson telkkaria. Lenkille menen huomenaamulla.

Ei kommentteja: